sunnuntai, 14. joulukuu 2008
Osa || - Familia
Alexandran ja Roopen perhe-elämä lähti sujumaan hyvin. Alexa kokkaili ja teki kotitöitä, kun Roope kävi ahkerasti töissä tienaamassa rahaa. Eräs lauantaiaamu Roope hyppeli iloisesti Alexandran luo.
-Alexandra rakkaani! Roope karjaisi kääntäen tuoreen avovaimonsa ympäri.
-Niin kultaseni? Alexandra nauroi jättäen kokkaustarpeensa sivummalle.
Roope nosti Alexandran käden omaansa.
-Tiedäthän, että olet minulle hyvin rakas? Roope kujersi.
Ennen kuin Alexandra kerkesi sanoa mitään, Roope jo jatkoi.
-Siksi kysyisinkin, että mentäisiinkö kihloihin?
-Ooh! Tietenkin tietenkin! Alexandra riemastui ja hyppäsi Roopen kaulaan.
-Tiedätkö Roope..
-Minusta tuntuu, että olen vihdoin valmis..
Roope hymyili iloisesti ja käveli sängyn luo. Hän kallisti Alexandran sängylle.
***
Pian molemmat jo nukkuivat rauhallisesti ja näkivät kauniita unia.. Noh, Alexa naapurin miehestä ja Roope itsestään.. Hmm..?
Yöllä Alexandra heräsi hirveään nälkään. Hän kapusi sängystä ylös unen pöpperöisesti. Kaamea olo! Alexa ajatteli irvistäen.
Hän valmisti loppuun aiemmin aloittamansa juustopastan. Alexa vilkaisi Roopea ja toivoi, ettei tämä heräisi.
Alexandra oli oksentaa maistaessaan ruokaa, vaikka se olikin tuoretta.. Vai oliko sittenkaan, Alexan olkapäällä pomppivasta ötökästä päätellen?
Alexa ei kumminkaan välittänyt hiukan pohjaan palaneesta ruoasta, vaan söi sen suurempaan nälkäänsä hyvillä mielen.. Tai sitten vähän huonommilla mielin.
Seuraavassa hetkessä Alexa nousi ja ryntäsi vessanpöntölle. Turhaa oli sekin syöminen, nyt ne kaikki kumminkin lilluivat pöntössä.
Äh, turha syödä on kun kaikki menee heti pönttöön.. Alexandra ajatteli tuskastuneena, kun hän kapusi takaisin nukkumaan Roopen viereen.
Kun Alexandra tuskin oli nukahtanut, Roope heräsi. Kaamea haju, hyi hirveää! Roope ajatteli tuskastuneena kömpiessään ylös sängystä.
Eikä ihme! Miksei vessaa ole vedetty ja siellä lilluu oksennusta? Roope mutisi puunatessaan vessanpyttyä puhtaaksi.
Ymmmhhh! Ei kai Alex ole syönyt tätä? Roope tuumi kuvottuneena kaataessaan pohjaan palaneen ja kärpäsiä ympäröivän juustopastan viemäristä alas.
***
Kun aurinko oli jo noussut, niin Alexandra vasta heräsi. Roope makoili rennosti sohvalla ja siirsi katseensa Alexaan huomattuaan tämän heränneen.
-Huomenta Ruusunen, Roope naurahti.
-Ihan hirveä olo! Alexa parahti.
Roope nousi ylös ja antoi rakastetulleen aamusuukon.
-Vähemmästäkin tulee huono olo, kun syö sellaista ruokaa, Roope virnisti.
-Mutta lepää vain niin teen kunnon ruokaa
Kun Alexandra päätti ottaa kunnon vaahtokylvyn, Roope päätti valmistaa avovaimolleen räiskäleitä.
-Tamditamtitii, Roope hyräili iloisesti kokkaillessaan.
Hetken päästä Alexandra jo istuikin pöydän ääressä räiskäleitä syöden. Roope sen sijaan taiteili erästä kuvaa, jonka muuan pohatta oli pari päivää sitten tilannut.
Pian kumminkin Alexandra joutui jälleen luopumaan ateriastaan ja ryntäämään pöntön ääreen.
-Tämä on hirveää! Alexa huusi väliin ja laski taas päänsä pönttöön.
-Nooh, älä nyt, Roope naurahti ja lohdutti avovaimoaan halauksella.
***
Parin tunnin päästä, kun pahin Alexandran pahoinvointi oli ohi, tämä jo pimputteli pianoaan. Roopella tuntui taas olevan jotain mielessään, sillä tämä pomppi taas Alexandran luo.
-Alex..
Roope veti Alexandran ylös ja suuteli tätä.
-Minulla olisi paljon parempi idea sen kihlauksen suhteen...
-Ooh! Jokin liikahti! Vatsani! Alexandra huudahti.
-Mitä? Mikä liikahti? Roope ihmetteli.
-Olen ihan varma siitä, olen raskaana, Roope!
-Ooh, Roope sanoi haltioituneena ja silitti varovaisesti Alexan vatsaa. Mikseipä lapsirakas mies perheen lisäyksestä kiinnostuisi?
-Niin mikä se sinun ideasi oli? Alexandra kysyi sitten.
-Aivan! Roope sanoi ja polvistui nopeasti. Hän otti Alexan käden omaansa ja hymyili.
-Tuletko vaimokseni?
-Tottakaitottakai! Alexandra huudahti onnen kyynelverkko silmissään. Roope pomppasi pystyyn ja suuteli tulevaa aviovaimoaan.
***
Viikot kuluivat ja Alexandran maha kasvoi jo huimaa vauhtia. He olivat sopineet pitävänsä häät lähipäivinä, ihan pienet juhlat vain ennen lapsen syntymää.
-Jos lapsemme on tyttö, niin minkä antaisit sen nimeksi? Alexandra kysyi ottaen jääkaapista ruoanlaitto tarpeet.
-Hmm.. Roope tuumasi, kun jo Alexandra laittoi ruokaa. Hänellä ainakin oli mielessään vahvat mielipiteet lapsen nimestä.
Alexandra laittoi pöytään itselleen ja Roopelle ruokaa.
-Noh, joko tiedät? Hän kysyi, hymyili pienesti ja laittoi lusikan suuhunsa.
-Hmm.. Jos se olisi tyttö, niin Daisy, Maija, Maya, Yoanna, Anna, Julia, Noora, Milla, Vera, Wilma tai Samantha.
-Hmm.. Daisy? Pyh! Minkä hollywoodtähden lapsestamme kuvittelet tulevan? Alexandra tiuskaisi.
-Itse haluaisin joko Mirandan tai African tytölle.
-Oh! Africa on todella nätti nimi! Entä jos se olisi poika? Roope innostui. Hän jo kuvitteli mielessään itsensä, rakastettunsa ja kunnon lapsikatraan espanjalaisten nimien kera.
-Hmm.. Poika. Minusta tuntuu, että tämä lapsi on tyttö, mutta jos se olisi poika, niin Thomas ja Nicolas olisi nättejä nimiä, Alexandra sanoi mietiskellen.
-Aivan, Tuomas on todella komea nimi! Roope myönteli.
-Pönö! Thomas, ei Tuomas, Alexandra sanoi suu mutrussa.
-Ah! Korostettuna, Thomas! Roope virnisti. Alexa huokaisi raskaasti, pyöräytti silmiään ja siirtyi ruokansa puoleen.
***
Pian oli se, siis se päivä. Aurinko paistoi ja linnut lauloi, voiko täydellisempää hääpäivää olla? Kun sormukset oli vaihdettu, aplodit taputettu, niin olikin aika siirtyä ruoan ääreen.
Aluksi leikattiin kakku.
-Namia, Roope lipoi huuliaan jo katsellessaan leikkaamaansa muhkeaa kakkupalaa.
Samassa tämä salaperäinen eukko kilisytti maljaansa.
-Saanko pitää pienen puheen! Hyvä! Koska olen ennustaja, aistin että tämä pari tulee elämään onnellista elämää. Heillä tulee joskus olemaan kiireisiä aikoja, mutta ne menevät aikanaan ohi. Ja muistanette, että aina minun apuun voi turvautua!
Illemmalla juhlavieraat innostuivat tanssimaan Alexandran pianon soiton tahdissa.
-Kyllä Roope olet onnenpekka! Tokaisi tämä muuan naapurin isäntä heiluessaan suorastaan huvittuneen näköisesti.
Kun ilt.. siis yö eteni, limusiini saapui jo pihaan. Vieraat hyvästelivät hääparin ja lähtivät kotia kohti, kun samalla tuore aviopari hyppäsi limusiinin kyytiin ja lähtivät romanttiselle kuutamo ajelulle.
-Rakastan sinua!
***
Tässä siis toinen osa. Nyt kuvat ovat suurempia, mutta tekstit ei ainakaan paljon pidentynyt. Niin positiivista kuin negatiivistäkin kommenttia? Olisi kiva saada rakentavaa kommenttia perustelujen kera.. ;)
Kommentit